Taas loistavia katusoittajia!
Ilmeisesti joku kesätyöohjelma? Kaikkialla keskustassa ihmisiä pitelemässä mainoskylttejä!
Hyviä rinkeleitä, eikä maksanu mitään
Auschwitz II Birkenau, alueen laajuutta mahdoton saada kuvaan
Muistolaatta, joka löytyi myös usealla muulla kielelläMatkavasymys kaikkosi kummasti kun saavuttiin Krakovaan, niin ihanalta paikka vaikutti heti ja sita se loppujen lopuksi olikin. Saavuttiin aamulla, aurinko paistoi ja oli heti hyva fiilis. Kello oli sopivasti tasan seitsaman kun saavuttiin keskusaukiolle ja tasatunnein tornissa soittava trumpetin soittaja tervehti meita soitollaan ja vilkutti viela lopuksi. Ei silloin viela tiedetty, etta se tapahtuu joka tasatunti, joten tuntui tosi hienolta ja erityiselta :) Trumpettia soitetaan kuulemma torniin ammutun soittajan muistoksi. Torilla on myos muitakin hienoja ja keskeisia rakennuksia, kuten esim. kaupungintalo (torni), joka on mielenkiintoisesti 55cm vinossa 1700-luvun alussa olleen kovan tuulen vuoksi!! Todettiin vaan Sinin kanssa, etta on ollut varmaan "melekonen myrakka".
Kaytiin tietysti myos Oswicimissa eli Auschwitzissa. Veti ja vetaa vielakin aika hiljaseks. Tosi surullinen kokemus, mutta oon ehdottomasti tyytyvainen siita, etta oon kaynyt siella nyt. Laittaa taas omaa elamaa perspektiiviin. Meilla oli todella hyva puolalainen opas, jonka isovanhemmat olivat elaneet siihen aikaan, joten se teki asiaan lisaa todellisuuden tuntua. On nimittain vaikea kasittaa, etta ne asiat on todellisuutta. Tama opas sanoi kuitenkin hyvin, etta vaikka se kaikki on todella surullista, se on historiaa ja meidan tulee olla onnellisia ja arvostaa sita kaikkea mita meilla on, eika jaada turhaan suremaan menneisyytta.
Surullinen olo ei jaanyt onneksi liian pitkaksi aikaa paalle ja Krakovassa oli loppujen lopuksi tosi hauskaa (outoa sanoa Auschwitzin kokemuksen jalkeen). Krakova on ollut itseasiassa ehka koko reissun paras paikka. Kaupunki on mukavan pieni ja rosoisella tavalla kaunis ja meidan hostelli on aivan mahtava ja siella oli tosi hyva henki. Sellanen yhtenainen porukka -henki, aamupalallekin kehtas menna kahta kertaa miettimatta tukka markana ja ilman meikkia. Paljon paljon mukavia ja ystavallisia ihmisia. Oli jopa vahan haikea olo lahtea sielta pois.
(Uudet kengat hiersi jalat rakoille baarista tullessa, joten chilelainen tyyppi meidan hostellilta sanoi "ota kengat pois, ma otan kans". Siina sitten kaveltiin hostellille paljain jaloin.)
Kaytiin tietysti myos Oswicimissa eli Auschwitzissa. Veti ja vetaa vielakin aika hiljaseks. Tosi surullinen kokemus, mutta oon ehdottomasti tyytyvainen siita, etta oon kaynyt siella nyt. Laittaa taas omaa elamaa perspektiiviin. Meilla oli todella hyva puolalainen opas, jonka isovanhemmat olivat elaneet siihen aikaan, joten se teki asiaan lisaa todellisuuden tuntua. On nimittain vaikea kasittaa, etta ne asiat on todellisuutta. Tama opas sanoi kuitenkin hyvin, etta vaikka se kaikki on todella surullista, se on historiaa ja meidan tulee olla onnellisia ja arvostaa sita kaikkea mita meilla on, eika jaada turhaan suremaan menneisyytta.
Surullinen olo ei jaanyt onneksi liian pitkaksi aikaa paalle ja Krakovassa oli loppujen lopuksi tosi hauskaa (outoa sanoa Auschwitzin kokemuksen jalkeen). Krakova on ollut itseasiassa ehka koko reissun paras paikka. Kaupunki on mukavan pieni ja rosoisella tavalla kaunis ja meidan hostelli on aivan mahtava ja siella oli tosi hyva henki. Sellanen yhtenainen porukka -henki, aamupalallekin kehtas menna kahta kertaa miettimatta tukka markana ja ilman meikkia. Paljon paljon mukavia ja ystavallisia ihmisia. Oli jopa vahan haikea olo lahtea sielta pois.
(Uudet kengat hiersi jalat rakoille baarista tullessa, joten chilelainen tyyppi meidan hostellilta sanoi "ota kengat pois, ma otan kans". Siina sitten kaveltiin hostellille paljain jaloin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti